Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (1999, suom. 2003)

"Ymmärrys ei ole muuta kuin väärinkäsitysten summa."

Miksi valitsin kirjan

Suoritan lukiossamme kurssina tarjolla olevaa Pirkanmaan lukudiplomia, ja luin Murakamin ehkä tunnetuimman teoksen Norwegian Wood, jota pidetään yhtenä kirjoista, joka kaikkien pitäisi lukea. Hänen kirjoitustyylinsä miellytti minua, ja erityisesti maagiseksi realismiksi nimetty tyylisuunta, jota Murakamin kirjat edustavat, yhdistää täydellisesti sen, mitä nykyään haen kirjoista: tapahtumat ovat uskottavia, vaikka niissä olisi vivahteita tai suurempiakin heilahduksia fantasian maailmaan. Sputnik-rakastettuni oli siis Murakamin kirjoista seuraavana käteeni tarttunut, koska suoraan sanottuna jäin koukkuun hänen tyyliinsä ja kerrontaansa, vaikka se sisältää melko ronskejakin kuvauksia seksuaalisuudesta.

Kirjan tapahtumista

Kirjan päähenkilöitä ovat sen kertojanakin toimiva nuori tokiolainen miesopettaja K, hänen kirjailijaksi haluava ystävänsä (ja yhtä lailla rakkaudenkohde, joka ei tarjoa vastakaikua) Sumire ja Sumiren rakkaudenkohteeksi ja työnantajaksi päätyvä Miu. Kolmikko päätyy samoihin häihin, joissa Sumire rakastuu miltei ensisilmäyksellä Miuhun, vaikka tämä on häntä yli viisitoista vuotta vanhempi ja nainen. Sumiren elämä on jo valmiiksi sekaisin, koska hän soittelee keskellä yötä puhelinkopista K:lle purkaakseen ajatuksiaan ja ideoitaan. Kun Miu haluaa palkata Sumiren sihteeriksi yritykseensä, joka tuo viiniä maahan, Sumiren elämässä alkaa tapahtua suurempiakin muutoksia. Hänen vaatetyylinsä muuttuu, hän alkaa opiskella Miun haluamia taitoja pärjätäkseen paremmin työssään ja lopulta hän muuttaa isompaan asuntoon. Muutosten aika ei kuitenkaan ole vielä ohi.

Miu lähtee Euroopan-matkalle ja ottaa Sumiren mukaansa. K saa Sumirelta kirjeet Roomasta ja ranskalaisesta pikkukaupungista. Jälkimmäisessä kirjeessä Sumire kertoo, että hän on lähdössä Miun kanssa lomalle kreikkalaiselle pikkusaarelle. Pian kuitenkin Miu soittaa Tokioon K:lle kertoen, että Sumire on kadonnut äkillisesti. K matkustaa saarelle ja selvittäessään Sumiren omituista katoamista löytää kaksi tiedostoa, jotka kertovat Sumiren omista ajatuksista sekä Miulle neljätoista vuotta sitten tapahtuneista oudoista tapahtumista, jonka jälkeen hän ei ole ollut entisensä. Hän näet jäi jumiin maailmanpyörään ja katseli avuttomana sitä, kuinka eräs mies ja hän itse päätyivät seksuaaliseen kanssakäymiseen. Erikoinen tapahtuma jakoi Miun kahtia muuttaen hänen hiuksensa lumenvalkoiseksi ja poistaen hänestä kaiken seksuaalisen halun.

Lopulta K ja Miu toteavat kuitenkin, etteivät he onnistu löytämään Sumirea. Elämä palaa melkein takaisin raiteilleen, mutta K:n sieluun jää eräänlainen tyhjiö, koska Sumire oli joka tapauksessa hänelle tärkeä. K joutuu hankalaan tilanteeseen, kun hänen erään oppilaansa äiti (joka on samalla K:n salarakas) pyytää tätä auttamaan, kun tämä poika, Porkkana, jää kolmatta kertaa kiinni näpistelystä. K yrittää auttaa poikaa parhaansa mukaan, mutta Sumiren kohtalo vaivaa K:ta. K ei kohtaa Miutakaan kunnolla tapauksen jälkeen.

Kirja päättyy K:n saamaan mysteeriseen puheluun Sumirelta. Sumire on palannut ja pyytää K:ta hakemaan hänet puhelinkopista. Parivaljakon yhteinen tulevaisuus jää täysin avoimeksi, mutta vaikuttaa siltä, että Sumire kykenee vihdoinkin vastaamaan K:n rakkauteen.

Mietteitä kirjasta

Verrattuna Norwegian Woodiin¸ Sputnik-rakastettuni sopii hyvin samaan ”muottiin” Murakamin tuotannossa. Molemmissa kirjoissa oli samankaltaisia piirteitä – yksinäisyyttä, seksuaalisuutta melko suorasanaisesti kuvattuna, jokin lesbosuhde, jokin huomattavan ikäeron sisältävä suhde, avoin loppu – mutta kirjat ovat toisaalta myös hyvin erilaiset. Erityisesti Miun erikoinen kahtiajakautumiskokemus sai minut miettimään, mikä merkitys kirjan tapahtumilla on. Päällimmäinen tunne, joka kirjasta jää, onkin eräänlainen harmi. Kirjan tapahtumiin, varsinkin Sumiren katoamiseen, jää niin paljon aukkoja, että lukijalla on melkoinen työ yrittää täyttää ne. Tämä on suuri harmi, koska selkeästi Murakami on yrittänyt kirjoittaa kirjan, jonka tehtävänä on herättää lukija pohtimaan.

Todellakin, Sputnik-rakastettuni jälkeen lukija on asemassa, jossa lähes koko kirja jää auki. Miun ja Sumiren toiseen ulottuvuuteen siirtymisestä tuntuu puuttuvan niin paljon yksityiskohtia, että se oikeasti turhauttaa. Tämän esittelyn kirjoitushetkellä olen jo lukenut Murakamilta Norwegian Woodin lisäksi myös kirjan 1Q84, joka rakentaa mielestäni huomattavasti täydellisemmän ja aukottomamman tarinan (esittely tulossa myöhemmin). Sputnik-rakastettuni siis on hyvää ja tuttua Murakamin tyyliä, mutta mielestäni siinä on ehkä liikaa aukkoja, jotta tarinasta voisi nauttia kunnolla.

Loppuarvosana: 7/10