"Ymmärrys ei ole muuta kuin väärinkäsitysten summa."
Miksi valitsin kirjan
Suoritan lukiossamme
kurssina tarjolla olevaa Pirkanmaan lukudiplomia, ja luin Murakamin ehkä
tunnetuimman teoksen Norwegian Wood, jota
pidetään yhtenä kirjoista, joka kaikkien pitäisi lukea. Hänen kirjoitustyylinsä
miellytti minua, ja erityisesti maagiseksi realismiksi nimetty tyylisuunta,
jota Murakamin kirjat edustavat, yhdistää täydellisesti sen, mitä nykyään haen
kirjoista: tapahtumat ovat uskottavia, vaikka niissä olisi vivahteita tai
suurempiakin heilahduksia fantasian maailmaan. Sputnik-rakastettuni oli siis Murakamin kirjoista seuraavana
käteeni tarttunut, koska suoraan sanottuna jäin koukkuun hänen tyyliinsä ja
kerrontaansa, vaikka se sisältää melko ronskejakin kuvauksia seksuaalisuudesta.
Kirjan tapahtumista
Kirjan päähenkilöitä ovat
sen kertojanakin toimiva nuori tokiolainen miesopettaja K, hänen kirjailijaksi
haluava ystävänsä (ja yhtä lailla rakkaudenkohde, joka ei tarjoa vastakaikua) Sumire
ja Sumiren rakkaudenkohteeksi ja työnantajaksi päätyvä Miu. Kolmikko päätyy
samoihin häihin, joissa Sumire rakastuu miltei ensisilmäyksellä Miuhun, vaikka
tämä on häntä yli viisitoista vuotta vanhempi ja nainen. Sumiren elämä on jo
valmiiksi sekaisin, koska hän soittelee keskellä yötä puhelinkopista K:lle
purkaakseen ajatuksiaan ja ideoitaan. Kun Miu haluaa palkata Sumiren
sihteeriksi yritykseensä, joka tuo viiniä maahan, Sumiren elämässä alkaa
tapahtua suurempiakin muutoksia. Hänen vaatetyylinsä muuttuu, hän alkaa
opiskella Miun haluamia taitoja pärjätäkseen paremmin työssään ja lopulta hän
muuttaa isompaan asuntoon. Muutosten aika ei kuitenkaan ole vielä ohi.
Miu lähtee
Euroopan-matkalle ja ottaa Sumiren mukaansa. K saa Sumirelta kirjeet Roomasta
ja ranskalaisesta pikkukaupungista. Jälkimmäisessä kirjeessä Sumire kertoo,
että hän on lähdössä Miun kanssa lomalle kreikkalaiselle pikkusaarelle. Pian
kuitenkin Miu soittaa Tokioon K:lle kertoen, että Sumire on kadonnut
äkillisesti. K matkustaa saarelle ja selvittäessään Sumiren omituista
katoamista löytää kaksi tiedostoa, jotka kertovat Sumiren omista ajatuksista
sekä Miulle neljätoista vuotta sitten tapahtuneista oudoista tapahtumista,
jonka jälkeen hän ei ole ollut entisensä. Hän näet jäi jumiin maailmanpyörään
ja katseli avuttomana sitä, kuinka eräs mies ja hän itse päätyivät
seksuaaliseen kanssakäymiseen. Erikoinen tapahtuma jakoi Miun kahtia muuttaen
hänen hiuksensa lumenvalkoiseksi ja poistaen hänestä kaiken seksuaalisen halun.
Lopulta K ja Miu toteavat
kuitenkin, etteivät he onnistu löytämään Sumirea. Elämä palaa melkein takaisin
raiteilleen, mutta K:n sieluun jää eräänlainen tyhjiö, koska Sumire oli joka
tapauksessa hänelle tärkeä. K joutuu hankalaan tilanteeseen, kun hänen erään
oppilaansa äiti (joka on samalla K:n salarakas) pyytää tätä auttamaan, kun tämä
poika, Porkkana, jää kolmatta kertaa kiinni näpistelystä. K yrittää auttaa
poikaa parhaansa mukaan, mutta Sumiren kohtalo vaivaa K:ta. K ei kohtaa
Miutakaan kunnolla tapauksen jälkeen.
Kirja päättyy K:n saamaan
mysteeriseen puheluun Sumirelta. Sumire on palannut ja pyytää K:ta hakemaan
hänet puhelinkopista. Parivaljakon yhteinen tulevaisuus jää täysin avoimeksi,
mutta vaikuttaa siltä, että Sumire kykenee vihdoinkin vastaamaan K:n rakkauteen.
Mietteitä kirjasta
Verrattuna Norwegian Woodiin¸ Sputnik-rakastettuni sopii hyvin samaan ”muottiin” Murakamin
tuotannossa. Molemmissa kirjoissa oli samankaltaisia piirteitä – yksinäisyyttä,
seksuaalisuutta melko suorasanaisesti kuvattuna, jokin lesbosuhde, jokin
huomattavan ikäeron sisältävä suhde, avoin loppu – mutta kirjat ovat toisaalta
myös hyvin erilaiset. Erityisesti Miun erikoinen kahtiajakautumiskokemus sai
minut miettimään, mikä merkitys kirjan tapahtumilla on. Päällimmäinen tunne,
joka kirjasta jää, onkin eräänlainen harmi. Kirjan tapahtumiin, varsinkin
Sumiren katoamiseen, jää niin paljon aukkoja, että lukijalla on melkoinen työ
yrittää täyttää ne. Tämä on suuri harmi, koska selkeästi Murakami on yrittänyt
kirjoittaa kirjan, jonka tehtävänä on herättää lukija pohtimaan.
Todellakin, Sputnik-rakastettuni jälkeen lukija on
asemassa, jossa lähes koko kirja jää auki. Miun ja Sumiren toiseen
ulottuvuuteen siirtymisestä tuntuu puuttuvan niin paljon yksityiskohtia, että
se oikeasti turhauttaa. Tämän esittelyn kirjoitushetkellä olen jo lukenut
Murakamilta Norwegian Woodin lisäksi
myös kirjan 1Q84, joka rakentaa
mielestäni huomattavasti täydellisemmän ja aukottomamman tarinan (esittely
tulossa myöhemmin). Sputnik-rakastettuni
siis on hyvää ja tuttua Murakamin tyyliä, mutta mielestäni siinä on ehkä liikaa
aukkoja, jotta tarinasta voisi nauttia kunnolla.
Loppuarvosana:
7/10